Carl Friedrich von Weizsäcker

thumb|right|Carl Friedrich von Weizsäcker Carl Friedrich Freiherr von Weizsäcker (28. kesäkuuta 1912 – 28. huhtikuuta 2007) oli saksalainen fyysikko ja filosofi. Hän opiskeli fysiikkaa, matematiikkaa ja tähtitiedettä Leipzigissa, Berliinissä ja Göttingenissä. Hän väitteli tohtoriksi Leipzigissa 1933.

Weizsäckerille on myönnetty mm. Max Planck -mitali vuonna 1957, Friedenspreis des Deutschen Buchhandels 1963, Templeton-palkinto 1989 sekä Erasmus-palkinto 1969. Hänet oli lisäksi palkittu Pour le Méritellä. Hän työskenteli esimerkiksi Göttingenin Max Planck -instituutissa sekä Hampurissa.

Weizsäcker esitti vuonna 1938 yhdessä Hans Albrecht Bethen kanssa hiilisyklin, jolla tähti voi tuottaa energiaa muuttamalla vetyä heliumiksi. Hän kuului toisen maailmansodan aikana myös tutkimusryhmään, joka epäonnistui pyrkimyksessään kehittää natsi-Saksalle ydinasetta. On kiisteltyä, olivatko nämä yritykset vakavia, vai epäonnistuivatko saksalaistutkijat tarkoituksella, koska eivät halunneet hallituksen saavan käsiinsä tällaista asetta.

Weizsäcker kuoli Starnbergissä 94-vuotiaana. Hän oli harras kristitty ja pasifisti.

Carl Friedrich von Weizsäckerin isä oli diplomaatti Ernst von Weizsäcker, veli Richard oli Saksan liittotasavallan presidentti ja he kuuluivat Weizsäckerin sukuun. Wikipedian tuottama